Kolme interventiota vaihtoehtopedagogiikkaan

1) ”Onko lopetettava vaihtoehtopedagogiikasta puhuminen”?

Vaihtoehtopedagogiassa on paljon hyvää. Joskus on mukavaa olla vaihtoehtopedagogi: jo nimi kertoo siitä, että kaiken ei tarvitse aina olla samalla tavalla; että vaihtehtoja on olemassa. Ei vaihtohtopedagogiikka kuitenkaan ole aivan ongelmatonta.

Ensinnäkin: nimikkeenä vaihtoehtoisuus on reaktiivista ja sisällötöntä. Tavallaan palataan muinaiseen kysymykseen siitä, tuleeko muna vai kana ensin – onko ns. tavallinen pedagogia siis olemassa ensin ja vaihtoehtoisuus ilmestyy sitten myöhemmin, vaihtoehdoksi tavalliselle? Voi tietysti ajatella, että vaihtoehtoisuus on jotain joka kehittää ja parantelee tavallista. Mieluummin kuitenkin ajattelisin niin, että vaihtoehtoisuus tulee aina ensin. Mutta miten vaihtoehto voisi syntyä ennen tavallista? Siksi, että se etsii uusia toimintamahdollisuuksia, autonomiaa ja vapauden tiloja, joihin vallitseva järjestelmä sitten reagoi: joko se torjuu ne tai yrittää ottaa ne haltuun. Tämän vuoksi halusin siis löytää vaihtoehtopedagogialle jonkin toisen nimen.

Lue lisää…

Comments (1) »

Effen kesäkollokvio 2009 – mitä tehdä luovuudella?

Vuoden 2009 Effen kesäkollokvio Creativity Genesis pidettiin kesäkuun puolivälissä Wittenissä Saksan länsikolkassa. Mukana oli noin 50-60 osallistujaa eri puolilta Keski- ja Itä-Eurooppaa ja myös neljä edustajaa Suomen Effestä. Kollokvion teemana oli tällä kertaa se, miten luovuutta ja innovaatiota voidaan tuoda koulutukseen. Ehkä voitaisiin myös kysyä, onko luovuus ylipäätään hyvä asia? Keskustelun aikana tuntui koko ajan tarpeellisemmalta pohtia, mihin luovuutta tarvitaan; mitä se voi meille tarjota; miksi tavoittelisimme sitä; ja miten sitä hallitaan?

Temaattisesti kollokvion ohjelma oli laadittu niin, että perjantaina keskusteltiin luovuuden määrittelystä, lauantaina sen tuomisesta opettajankoulutukseen ja sunnuntaina käytännön kokemuksista opetustilanteissa. Lauantaina osallistuimme myös työpajoihin, joissa tutkittiin ja kokeiltiin erilaisia luovuuteen liittyviä työskentelytapoja.

Keskustelu alkoi perjantaina Fiona Carnien yleisesittelyllä, jossa hän kertoi Effen pyrkivän pluralismin tukemiseen koulutuksessa eli toisin sanoen siihen, että ihmisillä olisi kaikissa maissa useita vaihtoehtoisia mahdollisuuksia valita koulutustapoja, menetelmiä ja kouluja. Luovuudesta puhuessaan Carnie totesi Einsteinia lainaten, että ihminen tarvitsee kehittyäkseen ennen kaikkea vapautta. Tästä päästiinkin ajankohtaiseen ongelmaan: miten tehdä tilaa luovuudelle, joka ei automaattisesti johtaisi talouden loputtomaan kasvuun ja ympäristön tuhoutumiseen? Carnien mukaan tarvitaan ennen kaikkea mielikuvitusta paremmasta maailmasta. Epäselväksi tosin jäi, mistä tämä mielikuvitus kumpuaa ja miten se toimii. Palattakoon siihen myöhemmin. Lue lisää…

Leave a comment »

Toimintaviikko uuden yliopiston rakentamiseksi

Yliopistolla järjestetään paljon toimintaa kansainvälisellä toimintaviikolla 20.–30.4.
Opintopiiritoimintaa järjestetään mm. kriittisestä pedagogiikasta, ks. TAPAHTUMAT

Miten yliopistolaille kävi? Ei vielä mitenkään, mutta paskalta näyttää. Miten yliopistolle käy? Se on kiinni MEISTÄ.

Kamppailu tulevaisuuden yliopistosta on käynnissä ja jatkuu riippumatta siitä, miten lakiesitykselle käy. Vaikka laki hyväksyttäisiin eduskunnassa, me emme tule sitä hyväksymään – me jatkamme sille vastakkaisten käytäntöjen rakentamista yliopistolla päivittäisessä toiminnassamme.

Luentoja, seminaareja, työpajoja ja taidetta. Millaisen yliopiston sinä tahdot? Katso viikon ohjelma netistä http://opiskelijatoiminta.net tai alta. Tai tule järjestämään itse oma ohjelmasi!

Lisätietoja: OPISKELIJATOIMINTA
Facebookissa: Toimintaviikko

Leave a comment »

Illich innoittaa

Suomalainen, tuore Illich-aiheinen väitös löytyi Juha Suorannan blogin kautta: Illich Rovaniemellä. KM Kirsi-Marja Saurén tutkii Ivan Illichin (1926-2002) tuotantoa ja kehottaa väitöskirjassaan Illichin innoittamana miettimään koululaitosta kokonaan uudelleen.

lllichin teos Deschooling Society (1971) (suom. Kouluttomaan yhteiskuntaan) englanniksi: http://www.preservenet.com/theory/Illich/Deschooling/intro.html

Comments (1) »

Arvio Koulu ja valta -pamfletista

Autonomista koulua etsimässä

Liken Into-pamflettisarjassa on juuri julkaistu Koulu ja valta –kirjanen, jossa eri alojen tutkijat tarkastelevat koulun ja vallan suhteita: oman kuvauksensa mukaan kyseessä on ”poliittinen ja filosofinen analyysi koulusta yhteiskunnan valtarakenteiden puristuksessa”.

Kirjoittajat ovat sekalainen joukko ja niinpä tekstien aiheet ja näkökulmatkin vaihtelevat melkoisesti. Teos saa miettimään, mikä mahtaa olla pamfletin funktio ylipäänsä – olen ajatellut pamflettia nimenomaan vaikuttavana tekstinä, jossa pyritään saamaan läpi jokin selkeä pointti. Tässä mielessä Koulu ja valta ei kyllä ole pamfletti ensinkään, vaan pikemminkin lyhyt esseekokoelma, josta ei löydy mitään varsinaista punaista lankaa. Kirjoittajat tosin totesivat julkaisutilaisuudessa, että tämä on yksi kirjan tehtäviä. Ainakin kirja pitää sisällään ns. keskustelunavauksia moneen suuntaan, useat niistä kuitenkin jäävät melkoisiksi tyngiksi.

Kirjoittajia jakaa moni asia eikä yhteisiä nimittäjiä tunnu aina olevan montaa – jollei sellaiseksi oteta jotain ”kriittisen ajattelun” tai ”yhteiskunnallisen valveutuneisuuden” tyyppistä latteutta. Osa kirjoittajista asettuu puolustamaan opettajan valtaa, osa taas on sitä vastaan. Osa kannattaa peruskoulua, osa vastustaa sitä. Osa näkee autonomisuuden hyvänä asiana, osa samastaa sen vastuuttomuuteen.

Lue lisää…

Comments (2) »

Koulu ja valta -keskustelutilaisuus

Osallistuimme 14.10. Koulu ja valta -pamfletin pohjalta järjestettyyn keskustelutilaisuuteen, tässä juttua tilaisuudesta Vasemmistolinkissä.

Ja täällä juttua myös pamfletista.

Leave a comment »

Kasvatus ja arvot -seminaari

Kriittinen korkeakoulu järjesti viime lauantaina 4.10.2008 Kasvatus ja arvot -seminaarin, jossa pohdittiin kasvatusta ja arvoja, yhteiskuntaa ja koulua, luovuutta ja mielikuvitusta, ihmisyyttä ja yhteisöä.

Tieteiden talolla 5. kerroksen salissa oli paikalla aamutuimaan liki 60 henkeä, joista noin 15 henkeä voidaan lukea ”nuoriksi”, eli suurin osa väestä oli keski-ikäisiä tai yli. Parhaimmillaan 80 hengen sali oli päivän mittaan melkein täynnä. Tilaisuuden ”puheenjohtajina” toimivat Tiina Suojanen-Saari, Eero Ojanen ja Timo Jantunen.

Lue lisää…

Comments (1) »

Koulun toispuoleisuudesta: koulutodellisuuden suhde sukupuolten asemiin

Opintopiirissämme on paraikaa luettavana Tomi Kiilakosken, Tuukka Tomperin ja Marjo Vuorikosken toimittama artikkelikokoelma Kenen kasvatus? (Vastapaino, 2005). Aluksi otettiin tarkasteluun ensimmäinen osa, joka kritisoi kasvatuksen (alistavia) normeja, vastakkainasetteluja ja rakenteita esimerkiksi sukupuolen näkökulmasta:

Ensimmäisessä artikkelissa Marjo Vuorikoski kysyy: Onko naisen tiedolle sijaa koulutuksessa? Vuorikoski syyttää nykysuomalaista koulua sukupuolisokeudesta ja siitä, että ”miehiselle järkikeskeisyyden ihanteelle rakennettu koulutus ohittaa, mitätöi ja työntää syrjään naisiseksi mielletyt ominaisuudet”, joita ovat esimerkiksi epärationaalisuus, tunteet, ruumiillisuus ja seksuaalisuus (s. 31–32).

Vuorikoski nostaa esiin Jane Roland Martinin mielenkiintoisen näkemyksen siitä, kuinka koulu vetäytyy yksityiselämässä ja perheessä tarvittavien valmiuksien kehittämisestä ja keskittyy työelämässä tarvittavaan osaamiseen. (s. 33)

”Naisten alueeksi mielletyn yksityiselämän ja kodin piirissä tarvittavien valmiuksien ei ole katsottu edellyttävän erityistä osaamista tai on oletettu, että ne opitaan yksityiselämässä.” (s. 33)
Lue lisää…

Leave a comment »

Paulo Freire: Sorrettujen pedagogiikka

Koulussako ei oo sellasta?
1. Opettaja opettaa, ja oppilaita opetetaan.
2. Opettaja tietää kaiken, ja oppilaat eivät tiedä mitään.
3. Opettaja ajattelee, ja oppilaat ovat ajattelun kohteita.
4. Opettaja puhuu, ja oppilaat kuuntelevat nöyrinä.
5. Opettaja pitää kuria, ja oppilaat alistuvat.
6. Opettaja tekee valintoja vaatien niiden hyväksymistä, ja oppilaat tottelevat.
7. Opettaja toimii, ja oppilailla on harhakuva toiminnasta opettajan toiminnan kautta.
8. Opettaja valitsee opetusohjelman sisällön, ja oppilaat (joiden mielipidettä ei kysytä) omaksuvat sen.
9. Opettaja samastaa tiedon auktoriteetin omaan henkilökohtaiseen auktoriteettiinsa, jonka hän asettaa oppilaiden vapautta vastaan.
10. Opettaja on oppimisprosessin subjekti, kun taas oppilaat ovat pelkkiä objekteja.

Näin brasilialainen Paulo Freire kuvaa teoksessaan Sorrettujen pedagogiikka [1974] ”tallettavaa kasvatusta”, joka pitää yllä sellaisia asenteita ja käytäntöjä, joissa heijastuu koko sortava yhteiskunta (s. 77). Kuinka paljon koulujärjestelmässämme ja etenkin koulun arjessa edelleen toteutuvat nämä tallettavan kasvatuksen käytännöt?

Lue lisää…

Comments (1) »

Ivan Illich: Kouluttomaan yhteiskuntaan

Ivan Illichin kirjaa Kouluttomaan yhteiskuntaan käsiteltiin piirissä toukokuussa 2008. Tässä siitä lyhyet muistiinpanot:

Kouluttomaan yhteiskuntaan?

Illich kritisoi sitä, että ihmiset antavat koulujärjestelmän alistaa itsensä siihen, että oppia voi vain jossain muodollisessa systeemissä ja autonominen toiminta on aina jotenkin epäilyttävää.

  • ”Koulu johtaa monet eräänlaiseen henkiseen itsemurhaan saattaessaan ihmisen luovuttamaan vastuun omasta kehityksestään” (s.94)

Luku 1: Miksi koululaitos on lakkautettava?

Aluksi Illich käy läpi sitä, miten valtionkoulusta pitäisi luopua ja siirtyä esim. eräänlaiseen opintosetelijärjestelmään, mikä kyllä hämäsi todella paljon, etenkin kun se lainailee Milton Friedmania ja muita äärioikeistolaisia libertaristisia talousteoreetikkoja, mutta nämä ovat ilmeisesti vain sivujuonne tässä ja sitten päästään asiaan. Kirja on kirjoitettu 1970-luvun alussa kritiikkinä byrokratisoitumiselle, hallitsemattomalle talouskasvulle, kulutuksen lisääntymiselle, kapitalismille jne. eli jonkin verran tässä on tiettyä ”paluu luontoon” –meininkiä (johon olisi nykypäivänä hiukan liian nostalgista sitoutua), mutta paljon hyvääkin.

Illich kritisoi koulua siitä, että asioiden todellinen oppiminen jää siellä toissijaiseksi ja ihmisiä opetetaan arvostamaan vain muodollisia kriteerejä kuten luokalta pääsyä. lienemme samaa mieltä. toteaa, että ”toinen tärkeä harhakuvitelma, jolle koulujärjestelmä perustuu, on se että suurin osa oppimisesta olisi opetuksen tulosta. (…) suurin osa oppimisesta tapahtuu satunnaisesti eikä suurin osa tarkoituksellisestakaan oppimisesta ole ohjelmoidun opetuksen tulosta.” (s.26-27) Samaa mieltä tästäkin. Lisäksi täytyy mainita että Illich kirjoittaa todella hauskasti ja nasevasti, olen koko ajan repeilemässä kun luen tätä.

Lue lisää…

Leave a comment »